Helena Luukkonen :: Ilon Lapset

Ilon pedagogiikka

Peruskoulun luokanopettaja Juha Juurikkala kehitti ja toteutti ”Ilon pedagogiikkaa” Vantaan Ilolassa v.1988- 2003. Koulussa oli 170 -450 oppilasta näinä vuosina. V.2005 -2007 J. Juurikkala jatkoi menetelmiään Mäntyharjulla Halmeniemen kyläkoulussa, kunnes kunta lakkautti sen. Jyväskylän Yliopisto halusi tukea tätä projektia, mutta kunta kannatti koulun lakkauttamista ja silloinen opetusministeriö myötäili kuntaa.

Esittelen tässä joitakin JJ:n luomia”ilon pedagogiikan teesejä”:

1. Koulu on työpaikka.

Töitä tehdään ja tulosta syntyy. Työtavoista ja työajoista voidaan neuvotella.

2. Kiusaaminen on kielletty.

Jokaisen ihmisen henkinen ja ruumiillinen koskemattomuus on pyhä.
Nämä ovat koulun ainoat ns. lait.

Opettajat ovat oppilaitten työnjohtajia.

Heidän tehtävänsä on olla henkisesti läsnä, olla käytettävissä ja kuunnella herkällä korvalla, opettaa tilanteen vaatiessa.

Palkintoja ja rangaistuksia ei ole.

Asioista neuvotellaan, ongelmat ratkaistaan ja tehdään sopimuksia.

Koko rakennelman taustalla on lapsen luontainen halu oppia ja kasvaa, kun hän saa kuunnella sisintä ääntään eli intuitiotaan.

JJ peräänkuuluttaa asennemuutosta ja arvojen uudelleen tarkistamista, sillä edistääkö nykykoulu lapsen henkistä kasvua ja onnellisuutta, aktiivisuutta, kriittisyyttä ja itsenäisyyttä?

Vaikka meillä on Suomessa käytössä Rudolf Steinerin, Maria Montessorin ja Celestin Freinetin vaihtoehtopedagogiikat, puuttuu meiltä ns. suomalainen vaihtoehto.

Ilon pedagogiikka poikkeaa toteutustavoiltaan peruskoulun käytänteistä, mutta se on täysin kansainvälisesti hyväksytty oppimiskäsitys.

Vuorovaikutus on kaiken a ja o.

Puhumiselle järjestetään tilaa ja aikaa päivittäin. Aamun voi aloittaa yhteisellä aamukokouksella.

Vapaus ja vastuu

Lapset tarvitsevat vastuun opetteluun vapautta. JJ:llä on mahtavia esimerkkejä tästä.

Ongelmat

JJ:n mukaan tilan antaminen lapsille lisää ongelmia. Hänen mukaansa ongelmat saavat näkyä, mutta niihin etsitään yhdessä ratkaisuja.

Lasten kanssa tehtävät sopimukset ovat avainasemassa.

Koulun tehtävä on johdattaa lapset itsenäiseen työskentelyyn. 1. luokasta asti opitaan ajankäyttösuunnitelman rakentaminen. Se tehdään joka aamu ja sen on oltava aina mukana. Siitä näkyy, mitä kenenkin on kulloinkin tehtävä. Pikkuhiljaa tehdään päivätavoitteet, joita seuraavat viikko- ja jaksotavoitteet. Jos töitä ei ole tehty sovittuna aikana, jäädään kouluun tekemään rästitöitä. Opettajan tehtävä on valvoa ja tarkistaa sovitut työt.

Ajankäyttö

JJ suosittelee alussa äidinkieltä ja matematiikkaa itsenäiseen työskentelyyn. Reaaliaineilla voi jatkaa. Vieraan kielen tunneista voi antaa osan oppilastyöhön. Ajankäyttösuunnitelmaan opettaja merkitsee yhteiset taito- ja taideaineet sekä vieraan kielen tunnit.

Arviointi on lapsen sanallinen itsearvio, josta keskustellaan opettajan kanssa.

Muissa Pohjoismaissa on tutkittu, kuinka tärkeätä on lasten kouluviihtyvyys. Ainakin Tanskassa viihtyvyys on hyvin keskeistä. Koska koulu on lasten työpaikka, tulee heidän myös viihtyä siellä. Uskon, että nimenomaan viihtyvyys lisää lapsen halua oppia.

Koululaisten ajatuksia ”ilon pedagogiikasta”:

Upeaa, kun saa päättää itse opiskelujärjestyksestään sekä opiskelupaikasta ja tahdista.
Läksyjä tulee harvoin, jos koskaan.
Jälki-istuntoja ei ole.
Asioista voi neuvotella.
Minua kuunnellaan.
On aikaa seurustella myös kavereiden kanssa.

Lisätietoa:

~ Uusin julkaisu ilon pedagogiikka -teemasta on äskettäin ilmestynyt "Näkökulmia ilon pedagogiikkaan/Perspectives to Pedagogy of Joy" (Tutkiva opettaja 1/2009).

~ Ilon pedagogiikkaa ~ Jyväskylän Yliopiston tutkimushanke

~ Tutkiva opettaja 1/2007 (Journal of Teacher Researcher, JYO): Kohti ilon pedagogiikkaa/toim. Eira Korpinen

~ Tutkiva opettaja 1/2008: Ilon pedagogiikka/ kirj. Juha Juurikkala

Mielestäni tämä Juha Juurikkalan kehittämä pedagooginen malli sopisi monille uuden ajan lapsille, sillä ole nähnyt koulussa, että monet oppilaat haluaisivat tehdä itsenäistä työtä, omia ratkaisumalleja sekä omaan tahtiin.(HL)

Sivun alkuun